Saksan talous romahduksen partaalla: asiantuntijat antavat hälytyksen!
Klaus Dörre varoittaa lähestyvästä talouskriisistä ja deindustrialisaatiosta Saksassa; Tarvitaan teollisuuspolitiikkaa.
Saksan talous romahduksen partaalla: asiantuntijat antavat hälytyksen!
Jenan yliopiston työn, teollisuus- ja taloussosiologian professori Klaus Dörre on antanut hälyttäviä lausuntoja Saksan ja Euroopan nykyisestä taloustilanteesta. Dörre totesi haastattelussa, että EU:ssa on olemassa massiivisen deindustrialisoitumisen riski, kun taas teollisuustuotanto on jo romahtanut. Dörren mukaan tämä kriisi ei rajoitu vain Saksaan, vaan sillä on laajempia vaikutuksia koko Euroopan talouteen.
Dörre selitti, että nykyinen talouskriisi oli osittain lavastettu, erityisesti autoteollisuudessa. Esimerkkinä hän mainitsi Fordin päätöksen sulkea Saarlouisin tehdas, joka perustui yritysstrategiaan, ei objektiiviseen välttämättömyyteen. Hänen mielestään tämä kyseenalaistaa saksalaisen työmarkkinayhteistyömallin ja merkitsee työmarkkinasuhteiden tabujen rikkomista.
Dörren vaatimuksia ja kritiikkiä hallitukselle
Sosiologi varoitti, että Saksalla saattaa olla edessään uusi aikakausi, jonka vaikutukset voivat poiketa muista maista viiveellä. Hän arvosteli jyrkästi liikennevalohallitusta sen suunnitteluvarmuuden puutteesta ja riittämättömistä investoinneista teollisuus- ja talouspolitiikkaan. Dörre vaati pitkäjänteistä teollisuuspolitiikkaa vähintään 600 miljardin euron vuosittaisella investointivaatimuksella ja ilmaisi kielteisesti e-autorahoituksen äkillisen peruuntumisen ja ilmastorahojen puutteen.
Hän korosti, että ympäristön kestävyys ei ole mahdollista ilman sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja totesi, että sosiaalinen ja poliittinen vasemmisto on puolustuskannalla, koska he eivät ole onnistuneet saamaan poliittisesti liikkeelle eriarvoisuutta. Yli 90 prosenttia väestöstä vaatii oikeudenmukaisempaa varallisuuden jakautumista, mutta usko muutoksen mahdollisuuteen on hiipumassa. Dörre ei tällä hetkellä näe Saksassa vasemmistopuoluetta, joka voisi herättää toivoa, ja ehdottaa, että uusia poliittisia muodostelmia voisi syntyä yhdistämään ympäristön kestävyys ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Hänen käsityksensä "ekologisesta hyvinvointivaltiosta" pyrkii irrottamaan sosiaaliturvajärjestelmät talouskasvusta.
Samaan aikaan liike-elämän yhdistykset ja ammattiliitot varoittavat hiipivästä deindustrialisaatiosta Saksassa. Teollisuusjohtaja Siegfried Russwurm korostaa, että Saksa on menettämässä kilpailukykyään, kun taas DIHK:n puheenjohtaja Peter Adrian ottaa huomioon tuotannon siirtämisen ulkomaille. Keskusteluissa liittohallituksen kanssa DGB:n johtaja Yasmin Fahimi korostaa kilpailukykyisten teollisuuden sähköhintojen tarvetta, ja IG BCE:n pomo Michael Vassiliadis vaatii uutta Saksan ja Euroopan teollisuuspolitiikkaa.
Liittovaltion talousministeri Robert Habeck ilmoitti aktiivisemmasta teollisuuspolitiikasta sijaintiturvallisuuden edistämiseksi ja ilmastoneutraalin talouden varmistamiseksi. Taustalla on muun muassa USA:n inflaatiolaki, joka edistää investointeja ilmastonsuojeluun ja voi asettaa eurooppalaisia yrityksiä epäedulliseen asemaan. Adrian vertailee sähkön ja kaasun hintoja Yhdysvalloissa ja Saksassa ja varoittaa teollisuustuotannon asteittaisesta ulosvirtauksesta. Myös hitaita hyväksymisprosesseja ja korkeita yhtiöveroja Saksassa arvostellaan, ja samalla korostetaan tarvetta luoda eurooppalainen tietolaki tietotilojen luomiseksi.