Miljardeja armeijalle: johtaako uudelleenaseistus todella ratkaisuun kriisiin?

Miljardeja armeijalle: johtaako uudelleenaseistus todella ratkaisuun kriisiin?

Ottaen huomioon geopoliittiset jännitteet ja jatkuvan keskustelun Euroopan turvallisuudesta, liittohallitus suunnittelee massiivisia investointeja Bundeswehriin. Näillä toimilla pyritään johdattamaan Saksan talous taantumasta ja samalla vahvistamaan poliittista legitimiteettiä. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi turvallisuus- ja puolustusmenoja tulisi nostaa jopa 5 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Tämänhetkinen kehitys osoittaa, että myös monet muut Euroopan valtiot jatkavat sotilaallista rakentamista, etenkin Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan vuonna 2022 jälkeen. [freitag.de] raportoi, että näiden investointien tarkoituksena on luoda uusia työpaikkoja ja vauhdittaa talouskasvua.

Tom Krebsin ja Patrick Kaczmarczykin Mannheimin yliopistosta tekemä tutkimus kuitenkin ilmaisee epäilyjä näiden toimenpiteiden tehokkuudesta. Puolustusinvestointien ns. fiskaalinen kerroin on vain enintään 0,5, luultavasti jopa pienempi. Tämä tarkoittaa, että väestö ei juurikaan hyödy puolustusalan investoinneista, kun taas puolustusteollisuus voisi hyötyä uusista tilauksista. Lisäksi investoinnit koulutukseen, infrastruktuuriin ja lastenhoitoon voisivat tutkimuksen mukaan tuottaa paljon enemmän lisäarvoa. Tämä tekee selväksi, että jokainen puolustusinvestointeihin menevä euro puuttuu sosiaalisilta aloilta ja infrastruktuurihankkeista.

Kasvuvaikutukset ja niiden rajat

London School of Economicsin professorin Ethan Ilzetzkin kirjoittama Kiel-raportti korostaa puolustusmenojen poliittisia vaikutuksia. Hän korostaa, että lisääntyneet puolustusmenot eivät välttämättä johda yksityisen kulutuksen laskuun, vaan hallitusten onnistuminen yksityisen taloudellisen toiminnan ylläpitämisessä riippuu useista tekijöistä. Korkeilla veroilla rahoitettujen sotilasmenojen kasvu voi kuitenkin vaikuttaa negatiivisesti BKT:n kasvuun ja kiihdyttää keskustelua rahoituksesta ja prioriteeteista. [ifw-kiel.de] korostaa, että hallituksille voi olla ratkaisevan tärkeää ottaa lisää velkaa tilapäisten lisämenojen rahoittamiseksi.

Toinen tärkeä näkökohta on teknologinen heijastusvaikutus, joka voi syntyä kotimaisesta asetuotannosta. Noin 80 prosenttia nykyisistä sotilasmenoista tulee EU:n ulkopuolisista yrityksistä, mikä kannustaa vahvistamaan kotimaista teollisuutta. IfW Kielin toimitusjohtaja Moritz Schularick korostaa, että uusien puolustustekniikoiden kehittämisellä Euroopassa voi olla pitkän aikavälin taloudellisia vaikutuksia, jotka ylittävät lyhyen aikavälin verohyötyjä.

Pitkän aikavälin näkemyksiä ja suosituksia

Nykytilanne edellyttää eurooppalaisen tutkimus- ja kehityspolitiikan uudelleensuuntaamista. Raportin mukaan Yhdysvallat käyttää noin 16 prosenttia sotilasmenoistaan ​​tutkimukseen ja kehitykseen, kun taas EU investoi vain 4,5 prosenttia. Puolustusmenojen nostaminen kahdesta prosentista 3,5 prosenttiin BKT:stä maksaisi noin 300 miljardia euroa vuodessa, mutta se voisi synnyttää vastaavaa yksityistä taloudellista toimintaa. Se suosittelee myös, että kaikki Euroopan hallitukset järjestäisivät ja rahoittaisivat yhdessä sotilasmenot EU:n tasolla kilpailun ja asiantuntemuksen edistämiseksi.

Yhteenvetona voidaan todeta, että on selvää, että liittovaltion lähestymistapa puolustusinvestointien lisäämiseen on kaksiteräinen miekka. Toisaalta tämä voisi luoda työpaikkoja ja tukea talouskasvua lyhyellä aikavälillä, mutta toisaalta tutkimukset varoittavat tämän politiikan kielteisistä sosiaalisista ja taloudellisista seurauksista.