Kiinan ilmastopolitiikka 2025: käännekohta vai umpikuja maapallolle?

Kiinan ilmastopolitiikka 2025: käännekohta vai umpikuja maapallolle?

Globaali ilmastopolitiikka on ratkaisevassa käännekohdassa lämpötilojen noustessa ja äärimmäisten sääilmiöiden lisääntyessä. Tässä yhteydessä Yhdysvallat vetäytyy jälleen kansainvälisestä vastuustaan, mikä kiinnittää yhä enemmän huomiota Berliiniin, Brysseliin ja Pekingiin. Erityisesti Kiinan ilmastopolitiikka on avainasemassa pyrittäessä saavuttamaan Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen tavoite. Kiina, josta tuli maailman suurin kasvihuonekaasupäästöjen tuottaja vuonna 2006, edustaa nyt 30 prosenttia maailmanlaajuisista kasvihuonekaasupäästöistä ja 28 prosenttia hiilidioksidipäästöistä, ja sen päästöt henkeä kohti ovat 10,1 tonnia, mikä on verrattavissa kehittyneisiin OECD-maihin ja ylittää EU:n keskiarvon.

Käännekohta Kiinan ilmastopolitiikassa voidaan saavuttaa vuonna 2025, sillä hiilidioksidipäästöt voivat laskea ensimmäistä kertaa kasvavasta energiantarpeesta huolimatta. Tämä on linjassa Kiinan tulevan 15. viisivuotissuunnitelman kanssa, jonka päivitetyt kansalliset ilmastotavoitteet (NDC) on toimitettava YK:lle helmikuuhun 2025 mennessä. Nämä tavoitteet muokkaavat Kiinan ilmastopolitiikkaa vuoteen 2035 asti ja määrittävät, pysyvätkö Pariisin ilmastotavoitteet realistisina.

Kiinan ilmastotavoitteet ja kansainvälinen vastuu

Tämä kehitys tapahtuu aikana, jolloin Kiinan kaupungit kärsivät vakavasta ilmansaastuksesta, jonka voidaan pitää osittain ilmastopolitiikan liikkeellepanevana voimana. Deng Xiaopingin noin 40 vuotta sitten alkanut uudistus- ja avautumispolitiikka johti valtavaan talouskasvuun ja mahdollisti satojen miljoonien ihmisten paeta köyhyydestä. Mutta tähän kasvuun liittyi myös ympäristön saastumisen valtava lisääntyminen, mikä vaikutti ilmaston lämpenemiseen. Kiinan kivihiilen kulutus on yli kymmenkertaistunut vuodesta 1965, ja maa tuottaa ja kuluttaa yli puolet maailman kivihiilestä.

Tulevan NDC-mallin yhteydessä on ratkaisevan tärkeää, että Saksa ja EU ottavat aktiivisemman roolin ilmastodiplomatiassa. Varsinkin Yhdysvaltojen vetäytymisen jälkeen Saksa voisi toimia siltana vuoropuhelussa Kiinan kanssa. Asettaakseen uskottavia vaatimuksia Kiinalle Saksan on kuitenkin noudatettava omia ilmastotavoitteitaan. Ilmastontorjuntaa vaikeuttavat EU:n ja Saksan sisäiset haasteet, mikä lisää ilmastopolitiikan strategisen toiminnan kiireellisyyttä.

Kiinan rooli kansainvälisessä ilmastonsuojelussa

Kiinan tämän vuoden päätökset vaikuttavat merkittävästi siihen, voidaanko 1,5 asteen tavoite saavuttaa. Huolimatta lisääntyneistä investoinneista uusiutuvaan energiaan, maa on edelleen vahvasti riippuvainen hiilestä: 29 GW uusia hiilivoimaloita otetaan käyttöön vuonna 2020 ja 200 GW:n lisätehoa suunnitellaan vuosina 2021–2025. Tällaiset päätökset voivat vaarantaa tavoitteiden saavuttamisen, varsinkin kun Kiina pitää itseään edelleen kehitysmaana ja vaatii siksi maailmanlaajuista ilmastooikeudenmukaisuutta.

Saksan liittovaltion päättäjien tulee syventää ymmärrystä Kiinan merkityksestä ilmastopolitiikassa ja samalla käyttää aika toimiaan vauhdittamaan. Tekniset innovaatiot tulisi integroida Kiinan ilmastostrategiaan, jotta ilmastotavoitteet saavutetaan tehokkaasti. Kiinan johtoryhmä energiatehokkuuden parantamiseksi ja valtakunnallisen päästökauppajärjestelmän käynnistäminen vuonna 2021 ovat askeleita oikeaan suuntaan, mutta riippuvuus fossiilisista polttoaineista on edelleen valtava haaste.

Tulevat kuukaudet ovat ratkaisevia eurooppalaiselle ilmastodiplomatialle, etenkin kun otetaan huomioon Kiinan NDC:n syyskuussa antama lausunto. On selvää, että ilman Kiinan kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa 1,5 asteen rajan noudattaminen ei ole mahdollista.

Kaiken kaikkiaan on selvää, että Kiinan rooli kansainvälisessä ilmastonsuojelussa on korvaamaton. Ilmaston tarkkailulista kiristyy edelleen, kun globaali yhteisö odottaa nähdäkseen, kuinka Peking vastaa globaaleihin haasteisiin ja mihin toimiin se ryhtyy hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Sekä Kiinan että kansainvälisen yhteisön haasteena on löytää tasapaino talouskasvun ja ympäristönsuojelun välillä kestävän tulevaisuuden varmistamiseksi.