Pelko ja pelon lietsominen: Kuinka talouspolitiikka ilman köyhyyttä luo toivoa

Transparenz: Redaktionell erstellt und geprüft.
Veröffentlicht am

Marterbauer ja Schürz arvostelevat kirjassaan "Fear and Fearmongering. For a Economic Policy that antaa toivoa" sitä tosiasiaa, että uusliberaali talouspolitiikka nimenomaan hyödyntää ihmisten pelkoja luodakseen tiettyjä käyttäytymiskannustimia. Esimerkkinä tästä on työttömyysturva, jota maksetaan vain rajoitetun ajan ja joka sitten pienennetään sosiaalietuuksien vähimmäismäärään. Tämä pakottaa ihmiset ottamaan "haluisia töitä" ja luo köyhyyttä niille, jotka eivät löydä uutta työtä. Sen sijaan kirjoittajat kannattavat talouspolitiikkaa, joka välttää pelkoa kannustimena ja mahdollistaa ihmisten elää pelotonta elämää korkeampien sosiaalietuuksien, paremman terveydenhuollon ja parempien koulutusmahdollisuuksien kautta. …

Marterbauer und Schürz kritisieren in ihrem Buch „Angst und Angstmacherei. Für eine Wirtschaftspolitik, die Hoffnung macht“, dass die neoliberale Wirtschaftspolitik die Ängste der Menschen gezielt ausnutzt, um bestimmte Verhaltensanreize zu setzen. Ein Beispiel dafür ist das Arbeitslosengeld, das nur für einen begrenzten Zeitraum gezahlt wird und danach auf ein Minimum an Sozialleistungen reduziert wird. Dies zwingt Menschen dazu, „miese Jobs“ anzunehmen und führt zu Armut bei denen, die keine neue Arbeit finden. Die Autoren plädieren stattdessen für eine Wirtschaftspolitik, die auf Angst als Anreiz verzichtet und den Menschen durch höhere Sozialleistungen, bessere Gesundheitsversorgung und bessere Bildungschancen ein angstfreies Leben ermöglicht. …
Marterbauer ja Schürz arvostelevat kirjassaan "Fear and Fearmongering. For a Economic Policy that antaa toivoa" sitä tosiasiaa, että uusliberaali talouspolitiikka nimenomaan hyödyntää ihmisten pelkoja luodakseen tiettyjä käyttäytymiskannustimia. Esimerkkinä tästä on työttömyysturva, jota maksetaan vain rajoitetun ajan ja joka sitten pienennetään sosiaalietuuksien vähimmäismäärään. Tämä pakottaa ihmiset ottamaan "haluisia töitä" ja luo köyhyyttä niille, jotka eivät löydä uutta työtä. Sen sijaan kirjoittajat kannattavat talouspolitiikkaa, joka välttää pelkoa kannustimena ja mahdollistaa ihmisten elää pelotonta elämää korkeampien sosiaalietuuksien, paremman terveydenhuollon ja parempien koulutusmahdollisuuksien kautta. …

Pelko ja pelon lietsominen: Kuinka talouspolitiikka ilman köyhyyttä luo toivoa

Marterbauer ja Schürz arvostelevat kirjassaan "Fear and Fearmongering. For a Economic Policy that antaa toivoa" sitä tosiasiaa, että uusliberaali talouspolitiikka nimenomaan hyödyntää ihmisten pelkoja luodakseen tiettyjä käyttäytymiskannustimia. Esimerkkinä tästä on työttömyysturva, jota maksetaan vain rajoitetun ajan ja joka sitten pienennetään sosiaalietuuksien vähimmäismäärään. Tämä pakottaa ihmiset ottamaan "haluisia töitä" ja luo köyhyyttä niille, jotka eivät löydä uutta työtä.

Sen sijaan kirjoittajat kannattavat talouspolitiikkaa, joka välttää pelkoa kannustimena ja mahdollistaa ihmisten elää pelotonta elämää korkeampien sosiaalietuuksien, paremman terveydenhuollon ja parempien koulutusmahdollisuuksien kautta. He vaativat myös rikkaiden varallisuuden rajoittamista varallisuusveron, perintöveron ja varallisuuskaton avulla.

Kirjoittajat laskevat, että "nollaköyhyysstrategia" ja paremmat olosuhteet pienituloisille Itävallassa maksaisivat noin kaksi miljardia euroa vuodessa, mikä vastaa vain yhtä prosenttia vuotuisesta taloustuotannosta. Tämä voitaisiin rahoittaa miljonäärikotitalouksien varoista perittävällä varallisuusverolla.

Kirjoittajien vaatimukset ovat poliittisesti kiistanalaisia, mutta kirja tarjoaa mielenkiintoisen näkökulman vaihdon. Se osoittaa, että asiat näyttävät usein erilaisilta työntekijöiden kuin yritysten näkökulmasta.

Lähde: Raportin mukaan www.deutschlandfunk.de

Lue lähdeartikkeli osoitteessa www.deutschlandfunk.de

Artikkeliin