Kiinan talouspolitiikka paineen alla: kriitikot varoittavat romahduksesta!

Kiinan talouspolitiikka paineen alla: kriitikot varoittavat romahduksesta!

Kiinan talouspolitiikkaa kritisoidaan jatkuvasti niin kansainvälisesti kuin kotimaisestikin. Vaikuttava puoluelehti kyseenalaisti äskettäin maan talousstrategiat ja aiheutti kohun. Kritiikki kohdistuu ylikapasiteettiin ja tuhoisaan hintasotaan avaintoimialoilla. Näitä ovat erityisesti aurinkosähkö, litiumakut ja sähköajoneuvot.

Aggressiiviset hintasodat pakottavat yritykset tinkimään laadusta. Tämä estää innovaatioita ja investointeja tutkimukseen ja kehitykseen. Tällaiset toimenpiteet johtavat massiiviseen sosiaalisten resurssien tuhlaukseen ja velkaantumisuhan, mikä voi viime kädessä vaarantaa pitkän aikavälin kasvun. Taloustieteilijöiden lisäksi myös kommunistisen johdon jäsenet arvostelivat tätä kehitystä.

Sääntelyn kritiikkiä

Myös paikallisviranomaiset ovat tulilinjalla. Niitä kritisoidaan siitä, että ne säätelevät joko liian vähän tai liikaa. Säännökset eivät voi pysyä talouskehityksen tahdissa. Puutteelliset varotoimet yritysten konkurssien varalta estävät ylitarjonnan tehokkaan hillitsemisen. Jotkut paikallishallinnot luovat keinotekoisia talousparatiiseja veroetuuksien ja tukien avulla.

Toinen asia on riippuvuus viennistä, jota vahvistaa heikko kotimainen kysyntä. Monet kiinalaiset säästävät heikon sosiaalisen turvaverkon vuoksi. Tämä taloudellinen tilanne muistuttaa suuresti Japanin 1990-luvun haasteita, jotka lopulta johtivat merkittäviin velka- ja deflaatioriskeihin.

Kansainväliset jännitteet

Kiinan aggressiivinen kauppapolitiikka on nyt nostanut aaltoja kansainvälisesti, erityisesti suhteissa Yhdysvaltoihin ja EU:hun. EU:n ulkopoliittinen päällikkö Kaja Kallas varoittaa tämän politiikan pitkän aikavälin vaikutuksista Euroopan turvallisuuteen ja työllisyyteen. Jatkuva kritiikki saattaa viitata tarpeelliseen talouspolitiikan uudelleensuuntaamiseen kestävän kasvun varmistamiseksi.

Globaalilla näyttämöllä Yhdysvallat on presidentti Trumpin johdolla ottanut käyttöön aggressiivisen kauppapolitiikan niin sanotuilla vapautuspäivän tulleilla. Nämä tullit eivät koske vain Kiinaa, vaan niillä on vaikutusta maailmanlaajuisesti. Tämä vaikuttaa erityisesti kehitysmaihin, ja samaan aikaan USAID:tä puretaan. Kiina puolestaan ​​tehostaa taloudellista läsnäoloaan globaalissa etelässä. Kiina yrittää saada vaikutusvaltaa verovapaalla markkinoille pääsyllä, infrastruktuurihankkeilla ja investoinneilla vihreisiin teknologioihin.

Kiinan 14. viisivuotissuunnitelma korostaa perinteisten teollisuudenalojen, kuten tekstiili- ja konepajateollisuuden, nykyaikaistamisen tärkeyttä. Vahvistaakseen omaa taloudellista joustavuuttaan Kiina noudattaa omavaraisuusstrategiaa ja globaalien arvoketjujen hallintaa. Nämä toimenpiteet johtavat kuitenkin myös rakenteelliseen ylitarjontaan monilla aloilla, mikä lisää kehitysmaihin kohdistuvia hintapaineita entisestään ja estää niiden teollisen kehityksen.

Vastauksena näihin paineisiin maat, kuten Intia, Brasilia, Argentiina ja Etelä-Afrikka, käyttävät kaupan vastatoimia suojellakseen kotimaisia ​​tuottajiaan. Nämä valtiot yhdistävät yhä enemmän kiinalaisia ​​investointeja sellaisiin olosuhteisiin kuin teknologian siirto ja paikallinen arvonluonti. Näiden jännitteiden keskellä globaalin etelän maille avautuu uusia poliittisia mahdollisuuksia toimia itsenäisinä toimijoina.

EU:n haasteena on asettua uskottavaksi vaihtoehdoksi Kiinalle ja kehittää strategisia kumppanuuksia globaalin etelän kanssa. Se voisi saada vaikutusvaltaa kohdennetulla tuella teollisuuden kapasiteetin ja sääntelyinfrastruktuurin rakentamisessa. Samalla kumppanimaissa on kehitettävä reilun kaupan käytäntöjä ja seurantavälineitä, jotta voidaan vastata ajankohtaisiin globaaleihin haasteisiin.

Toinen näkökohta on olemassa olevien välineiden, kuten hiilidioksidipäästöjen mukauttamismekanismin, huolellinen täytäntöönpano tahattomien kaupan esteiden välttämiseksi. Kehitysmaiden on myös määriteltävä uudelleen asemansa suurvaltaryhmittymien välillä, kun uusia toimintamahdollisuuksia avautuu.

Kaiken kaikkiaan Kiinan talouspolitiikka on ratkaisevassa käännekohdassa, jossa syvälliset uudistukset voivat olla tarpeen sekä kotimaisiin haasteisiin että kansainvälisiin jännitteisiin vastaamiseksi.